David Belle – lajin perustajia

David Belle syntyi Ranskassa vuonna 1973 keskivertoiseen perheeseen Pariisin lähiössä. Tämän isoisä oli toiminut vääpelinä Ranskan armeijan palopalveluksessa ja tarinat kehityksestä sekä rohkeudesta tekivät Davidiin vaikutuksen jo pienenä, luoden intohimon toimintaan. Lisäksi miehen isä, Raymond Belle, oli toiminut nuoresta miehestä asti armeijan leivissä ja palomiehenä armeijan prikaatissa. Isä oli kaikin puolin menestynyt urheilija, jota kuvattiin lähinnä luonnonvoimaksi. Raymond oli pelastajana hyvin taidokas ja alallaan arvostettu ja tämä vaikuttikin Davidin elämään paljon.

Urheilullisten sankareiden ympäröimänä oli vain luonnollista, että myös David kiinnostui erilaisista toimintaa vaativista harrastuksista, kuten kiipeämisestä, taistelulajeista ja voimistelusta. Vasta 15 vuoden ikäisenä poika jätti koulut kesken ja päätti omistaa itsensä ainoastaan urheilulle, eikä vain mille tahansa urheilulle, vaan sellaiselle, jonka tuli olla ennen kaikkea käytännöllistä. Voima ja ketteryys joka kehittyivät urheilun myötä, tuli olla hyödynnettävissä myös oikeassa elämässä.

Nuoren miehen intohimo seikkailua kohtaan ja tarve olla isänsä tapainen, saivat tämän kuvittelemaan erilaisia tapauksia, joissa tämän tuli fyysisillä taidoilla paeta vaikeista paikoista ja tilanteista joissa vaadittiin sekä voimaa, että rohkeutta. Kuinka päästä tiettyyn paikkaan jotta pelastuminen onnistuisi? Kuinka liikkua niin, ettei matkalla jäisi kiinni? Tämänkaltaisten skenaarioiden myötä miehen ketteryys alkoi kehittyä huomattavaa vauhtia.

Juokseminen, hyppiminen, roikkuminen, kiipeäminen, kapuaminen, tasapainon pitäminen, itsensä ylittäminen, itsevarmuuden kehittäminen ja yhä suurempien esteiden ylittäminen ajoi Davidia eteenpäin, luoden niistä lähes pakkomielteen. Pakkomielteen päästä kaikkien esteiden yli, päästä eroon kahleista ja peloista, kyvyn mennä juuri sinne minne haluttiin ja tämä kehitys vaati sekä fyysisiä, että henkisiä ominaisuuksia.

15 vuoden ikäisenä David muutti eri alueelle Pariisia ja täällä hän tapasi muita nuoria ihmisiä, jotka lähtivät seuraamaan häntä, perustaen Yamakasi-ryhmän, jota David ohjasi kahdeksan vuoden ajan. Jatkuvasti lisää toimintaa etsien, mutta samalla lisääntyvän vaaran tiedostaen, mies suoritti ensiapukurssin ja pyrki myös palo-opistoon, isänsä jalanjäljissä. Valitettavasti loukkaantumisen seurauksena tämä kotiutettiin, eikä kuntoutuksen jälkeen kiinnostus akatemiaa kohtaan ollut enää sama. Sen sijaan tie johti kohti merijalkaväkeä, jossa tämä kohosi nopeasti taitojensa ansiosta arvoasteikossa ja sai useita eri kunniamerkintöjä.

Saavutuksista huolimatta sisällä paloi edelleen rakkaus seikkailua ja vapautta kohtaan, jota jokseenkin rajoitettu ja säännöstelty armeija elämä ei voinut tarjota. Urheilu ja esteradat olivat ainoana oikeana kiinnostuksen kohteena, eikä mikään perinteinen työpaikka tai ala voinut tarjota tätä. David valitsikin uuden reitin ja lähti Intiaan saadakseen mustan vyön kiinalaisessa kung fussa.

Miehen arvostus aitoutta ja totuutta kohtaan on aina ollut korkea, silti etsien omaa polkua. Tämä aiheutti aikanaan paljon päänvaivaa, kun mies yritti yhdistää rakastamansa asiat ja lopulta parkouriin otettiinkin monista eri lähteistä palasia. Näihin kuului esimerkiksi voimisteluharjoittelut, vaaratilanteessa pelon voittaminen, keskittyminen, idea liikkua paikasta toiseen ilman fyysisiä esteitä, vapauden tunne ja ennen kaikkea, tunne että oli elossa.

David nauhoitti ensimmäiset videot siitä, mihin fyysisesti pystyi ja editoi ne taiteellisesti ja tämä olikin ensimmäinen silmäys parkourin maailmaan. Tarvetta vastaaville taidoille oli runsaasti, sillä ei mennyt kauaakaan, kun aineistoa ja miehen taitoja käytettiin musiikkivideoissa, elokuvissa, mainoksissa ja esityksissä. Ja loppu onkin historiaa, tai lähinnä tämän harrastuksen nykyhetki, johon miehellä on ollut, ja on vieläkin, suuri vaikutus, vieden parkouria, ja itseään, aina eteenpäin, rajoja rikkoen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *